Kuljeskelin lähiön laidoilla parikin viikkoa eikä ihmiset minusta pahemmin välittäneet. Onhan vielä kivat ilmat ja mikä minun oli siellä ulkona asustaessa. Kun tulee talvi ja kylmä, niin ihmiset alkaa vähän välittää katukoirista ja soittaa tarhoille, kun näkee meitä viluisina. Kivoilla ilmoilla ei viitsi.
Mutta sitten jäin vähän kuin auton tönäisemäksi ja onneksi ohikulkija otti sitten puhelimen käteensä ja väänsi eläinsuojelijoiden numeron. Makasin maassa ihan shokissa. Onneksi pääsin pelästyksellä koko jutusta. Olen nyt asunut tarhalla elokuusta lähtien ja olen tosi kiva koira. Ainoa mikä elämästäni nyt puuttuu on ihan oma koti.